MITEN PIENI SIRU MUUTTI KOKO ALAN
Pidämme usein tekniikkaa ja teknologiaa itsestäänselvyytenä, mutta uudenaikaisia digitaalisia kuulokojeita ei olisi ilman pikkuruista mikrosirua.
Käytät tälläkin hetkellä todennäköisesti jotain mikrosirulla varustettua laitetta.
Mikrosiru eli mikropiiri on hermosto, joka ohjaa lähes joka ainoaa sähkölaitetta maailmassa. Sen varaan perustuvat niin tietokoneet, matkapuhelimet, satelliitit, kodin elektroniikka, lentokoneet, mikroaaltouunit, pesukoneet, iPodit, autot, internet kuin myös tietenkin kuulokojeet.
Ennen mikrosirun keksimistä sähkölaitteista, esim. tietokoneissa ja radioissa, käytettiin elektroniputkia tai -venttiilejä, jotka ovat hankalia, raskaita ja synnyttivät paljon kuumuutta sekä kuluttivat paljon virtaa. Esim. 40-luvulla tyypillisissä tietokoneissa oli yli 10 000 elektroniputkea, ja ne veivät tilaa noin 100 neliömetrin verran.
Kun transistori keksittiin 1947, yhtäkkiä olikin mahdollista valmistaa monimutkaisempia ja nopeampia sähköpiirejä, joiden avulla myös laitteista saatiin pienempiä ja tehokkaampia. Aluksi transistorit valmistettiin kuitenkin erillisosina ja liitettiin muihin sähköosiin, jotta saatiin muodostettua sähköpiiri. Tästä oli seurauksena monenlaisia ongelmia, sillä osia oli yksinkertaisesti liikaa. Jotta piireistä saatiin tehtyä vielä nopeampia, transistorit oli pakattava koko ajan lähemmäksi toisiaan.
Mikrosiru on kahden sähköteknikon, Jack Kilbyn ja Robert Noycen, uutteran työn tulosta. Sattuman oikusta kumpikin heistä pyrki ratkaisemaan saman ongelman suunnilleen samaan aikaan 50-luvun loppupuolella: miten saada enemmän vähemmästä.
Heidän ratkaisunsa transistoreiden fyysisiin rajoituksiin oli pakata ei pelkästään transistorit vaan kaikki muutkin sähköiset komponentit, kuten vastukset, kondensaattorit ja diodit, samaan muistipiiriin, kaikki valmistettuina samasta materiaalista (esim. silikonista). Tämä tarkoitti, että kaikki voitiin yhdistää keskenään muodostamaan täydellisen virtapiirin.